In memoriam

In Memoriam

FIN MVA Marfidal Hairy Hotdog ~ Vilma * 2.7.1993 – 2.1.2004

Vilma tuli kotiimme elokuussa 1993 ja valloitti meidät. Se oli koiramaailman Marilyn. Suloinen, vähän höpsö ja suunnattoman rakastettava.

Vuosien myötä Vilma otti yhä tiiviimmin paikkansa perheessämme. Kauneus palkittiin ja viisauttakin tuli ajan myötä. Persoona kasvoi ja Vilmasta tuli lopulta Grand Old Lady.

Vilman hännän napsutus aamuisin sohvalla, sen ihanat suukot, ambrantuoksuinen tukka ja tervetulotoivotus, jonka saimme palatessamme kotiin… Ne eivät unohdu koskaan.

Vilma sytytti dandeihin rakkauden, joka jatkuu. Muistamme Vilmaa kiitollisuudella.

 

Auretta ~ Etta * 8.4.1997 – 16.10.2006

Ystävällämme Tiitillä oli mäyräkoira Kuura, joka sai pentuja vuonna 1997. Kuinka ollakkaan, yksi pennuista, Etta (Auretta),  tuli meille.

Etta oli kovin ihmisystävällinen. Nuorempana se leikki juoksuleikkejä, mutta vanhempana mieliharrastus oli syöminen, mikä ei sen hoikassa olemuksessa kylläkään näkynyt!

Etta edusti kunniakkaasti mäyräkoirien mainetta ja kauneutta yhä lisääntyvässä dandieperheessä. Aina ei kaikilla ollut helppoa.

Eniten Ettaa jäivät kaipaamaan Mara ja Paula sekä suuri joukko ihmisystäviä ja ihailijoita.
Etta kulki kanssamme tärkeän matkan.

 

FIN & LV MVA Lachlan Why Didn`t They Ask Evans ~ Mara * 1.1.2000 – 30.7.2007

Vuonna 2000 kuulin dandiepennusta Ruotsissa ja niin tänne Suomeen matkasi Mara, pienenpieni sinappiuros.

Mara oli intohimoinen pallopoika. Tosin ikä teki siitä laiskemman. Palloa vietiin vain harvoille ja valituille.

Mara rakasti eniten emäntäänsä Miljaa.

Maralla todettiin syksyllä 2006 glaukooma ja sen vasen silmä jouduttiin poistamaan huolellisesta ja nopeasta hoidosta huolimatta.

Mara pärjäsi hyvin yhdellä silmällä ja olimme onnellisia jokaisesta päivästä, jonka se oli kanssamme. Sairaus tuli myös toiseen silmään kesällä 2007. Vietimme ihanan viimeisen kesän ja kävimme Maran kanssa sen synnyinmaassakin. Ikävä on suuri.

Maran sairauden myötä otin yhteyttä suomalaiseen tutkimusryhmään, joka etsii koirien sairausgeenejä. Tutkimus lähti käyntiin vuonna 2007. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa löytyy geeni, jonka avulla pääsemme eroon tästä ikävästä sairaudesta.

Ihanaa ja urhoollista Maraa kaivaten ja kultaisia muistoja vaalien,
Milja, Ulla ja Kari

 

C.I.B & FIN MVA Muumeliinin Mirhami ~ Mirkku * 24.12.2000 – 22.7.2014

Ritva Merran kanssa omistimme Popsin (Marfidal Unusual User) ja Maran (Lachlan Why Didn`t They Ask Evans) tyttären Mirkun, joka oli nuorena ilmiömäinen hiirten metsästäjä.

Mirkulla oli yksi pentue ja se osoittautui oivalliseksi äidiksi.

Talvella 2008 Mirkku sairastui glaukoomaan. Sen vasen silmä sokeutui ja jouduttiin poistamaan. Syksyllä 2009 paine kohosi toisessakin silmässä, joka myös menetti näkönsä.

Mirkku sopeutui isäntänsä kanssa hyvin sokeuteen ja siitä pidettiin hyvää huolta. Se eli hyvän loppuelämän vanhan isännän ainoana koirana. Lopulta helle vei vanhan koiran voimat ja kesällä 2014 Mirkku päästettiin ikiuneen.

 

C.I.B, FIN MVA, EE MVA, LT MVA, PMVV-13, VV-13 Rontybrig Dizzy Razzcal ~ Dizzy * 30.5.2005 – 17.6.2015

Alunperin englantilainen herrasmies Dizzy tuli meille Ruotsin kautta jo aikuisena.

Dizzy oli viehättävä seuralainen: se rakasti sylissä olemista ja leluja – jopa lenkille lähtiessään se meinasi ottaa possun mukaan. Dizzy oli oikea Risto Reipas, joka rakasti erilaisia koneita ja istui ihaillen remonttireiskojen vieressä.

Dizzyllä on neljä pentuetta Suomessa. Pentujen kanssa Dizzyllä oli kärsivällisyyttä ja herrasmiesmäisyyttä. Viimeisinä kuukausina Dizzy sai vielä nauttia isoisän roolista Lyylin pentujen kanssa.

Kesällä 2015 Dizzyllä todettiin lymfooma, sen vointi alkoi heiketä ja kesäkuussa Dizzy nukkui pois.

Dizzy elää muistoissamme ja ihanissa pennuissaan.

 

FIN MVA, EE MVA, EE JV- 05, EE V-06 Muumeliinin Soma-Sirkku ~ Hippu * 12.3.2004 – 9.9.2016

hippu-9-9-16Maaliskuussa 2004 Muumeliinin Mirhami ja Willows Flower Power saivat kolme narttupentua. Niistä yksi, pippurinvärinen Muumeliinin Soma-Sirkku eli Hippu, jäi meille.

Hippu oli nuorena innokas metsästäjä ja saaliksi se sai mm. kärpäsiä, perhosia, toukkia, kuolleen linnun ja oravan sekä päästäisen. Hippu luuli saaneensa ne kaikki itse metsästettyä ja katseen taikavoimalla se kuvitteli pudottavansa linnut puusta.

Hippu rakasti ihmisiä yli kaiken ja kaikki muistavatkin tämän ikuisen nuolijan, joka pennusta lähtien halusi jakaa rakkautta kaikille. Oikea kultahippu.

Laumamme vanhin ehti seurata dandieperheen kasvua yli 12 vuoden ajan. Hippu lähti lopulta vihreämmille niityille syksyllä 2016.

If It Shoud Be

If it should be that I grow frail and weak
And pain should keep me from my sleep
Then you must do what must be done,
For this, last battle, can’t be won.

You will be sad, I understand
But don’t let grief then stay your hand.
For this day more than all the rest,
Your love for me must stand the test.

We’ve had so many happy years,
What is to come can hold no fears.
You’d not want me to suffer so,
When the time comes, please let me go.

Take me where my needs they’ll tend,
But please stay with me ’til the end
And hold me firm and speak to me
Until my eyes no longer see.

I know in time that you will see,
It is a kindness you do to me.
Although my tail its last has waved,
From pain and suffering I’ve been saved.

Don’t grieve that it should be you
Who has to decide this thing to do
We’ve been so close, we two, these years
Don’t let your heart hold any tears.

- Author Unknown